Soinnut kappaleeseen, jonka haluat soittaa, saa kahdella tavalla. Voit istua levytyksen ääreen ja selvittää ne korvakuulolta, kuten muusikot ovat tehneet sata vuotta, tai voit liittää linkin sointuanalysaattoriin ja saada koko kulun eteesi ennen kuin intro on ohi. Muusikot kiistelevät siitä, kumpi on "oikein". Rehellinen vastaus on, että ne ovat eri työkaluja eri hetkiin, ja parhaat soittajat käyttävät molempia.
Mitä kumpikin tapa oikeastaan tekee
Käsin selvittäminen. Kuuntelet, etsit sävellajin, hyräilet basson, kokeilet sointuja levytystä vasten omalla soittimellasi ja kirjoitat ylös mikä sopii. Hyvä korva tekee tämän parilla kuuntelukerralla; aloittelijalta menee iltapäivä, ja kysymysmerkkejä jää silti. Lopputulos on sointulappu, jonka ymmärrät läpikotaisin, koska teit jokaisen sen sisältämän päätöksen itse.
Sointuanalysaattori. Levytystä analysoi malli, joka on koulutettu tuhansilla kappaleilla, joiden soinnut tunnetaan. Se palauttaa sävellajin, tempon ja sointuvaihtojen aikajanan, yleensä äänen rinnalle asetettuna, jotta kuulet jokaisen soinnun samalla kun se nimetään. Mazmazikan sointuanalysaattori näyttää soinnut myös pianon koskettimistolla sekä kitara- ja ukulelediagrammeina, antaa loopata osion ja transponoida, ja voi avata kappaleen mikserissä vokaali poistettuna. Saat siis minuutissa tehdyn luonnoksen järjestelmältä, jolla ei ole aavistustakaan mistä kappaleessa on kyse, mutta joka on kuullut paljon enemmän sointuja kuin sinä.
Tarkkuus
Tästä kiista yleensä alkaa, joten tässä reilu kuvaus.
- Missä analysaattorit ovat vahvoja. Duuri- ja mollikolmisoinnut popissa, rockissa, folkissa, ylistysmusiikissa, countryssa ja singer-songwriter-materiaalissa, tavallisissa tempoissa ja selkeällä bassolla. Tällaisessa materiaalissa hyvä analysaattori nimeää soinnut useimmiten oikein ja, mikä on ratkaisevaa, osuu ajoitukseen – juuri siihen osuuteen, joka on aloittelijalle korvakuulolta vaikeinta.
- Missä analysaattorit kompastuvat. Tiheät jazzäänenkuljetukset, joissa sointu voi saada useita yhtä päteviä nimiä; erittäin nopeat vaihdot; voimakkaasti säröytetyt kitarat, jotka sumentavat harmonian; runsaasti kaikua sisältävät kappaleet; ja bassolinjat, jotka kulkevat sointuja vastaan ja voivat vetää nimeämisen bassosävelen suuntaan. Laajennukset ja käännökset (noonisointu, slash-sointu) nimetään silloin kun malli on varma ja yksinkertaistetaan silloin kun ei ole.
- Missä korvasi on vahva. Asiayhteys. Tiedät että C-osa todennäköisesti moduloi, että sointu on pidätys joka purkautuu seuraavalla iskulla, että laulajan melodia vihjaa septimiin jota kitara ei soita. Kuulet myös aikomuksen: teknisesti C/E-niminen sointu voi toimia Em-sointuna, ja sinä kirjoitat ylös sen mitä kappale tarkoittaa.
- Missä korvasi on heikko. Nopeus, ajoitus ja väsymys. Useimmat opettelijat kuulevat neljän soinnun silmukassa vähintään yhden soinnun väärin, ja lähes kaikki sijoittavat vaihdot väärin suhteessa pulssiin.
Kohtele analysaattorin tulosta erittäin hyvänä ensiluonnoksena – ja kohtele ensimmäistä korvakuulolta tehtyä sointulappuasi samoin. Kumpikaan ei ole viimeinen sana.
Nopeus
Tästä ei ole kilpailua. Analysaattori tuottaa täyden aikajanan tyypillisestä kappaleesta noin minuutissa; käsin tehtyyn lappuun menee kymmenestä minuutista koko harjoitussessioon. Jos sinun täytyy soittaa kappale tänä iltana, analysaattori on oikea työkalu. Jos sinulla on kuukausi aikaa ja haluat kehittyä, hidas reitti on koko pointti.
Mitä kumpikin tapa opettaa
Sointujen selvittäminen korvakuulolta on yksittäisenä harjoituksena paras tapa oppia kuulemaan harmoniaa. Jokainen itse löytämäsi sointu vahvistaa yhteyttä äänen ja nimen välillä, ja juuri se yhteys tekee lopulta mahdolliseksi soittaa mukana kappaleessa, jota et ole koskaan kuullut. Pelkkä analysaattorin käyttö opettaa kappaleet, ei taitoa.
Mutta analysaattori on myös opettaja, jos käytät sitä sellaisena. Arvaa soinnut ensin, tarkista sitten. Ero arvauksesi ja tuloksen välillä on täsmällistä palautetta, välittömästi, juuri niistä soinnuista joita et vielä kuule. Se on sama kehä jota korvaharjoitustyökalu käyttää, sovellettuna oikeaan musiikkiin.
Kustannus ja vaiva
Käsin selvittäminen maksaa aikaa ja kärsivällisyyttä. Kappaleen analysointi vaatii levytyksen, johon pääset käsiksi (YouTube- tai SoundCloud-linkin tai äänitiedoston), ja tilauksen joka kattaa sen keston; mitkä engineet ja raitapituudet oma tilauksesi kattaa, näkyy ajantasaisena analysaattorisivulla kohdassa Free vs Pro. Jos kappale on yksi sointukirjaston 180 000 kappaleesta, soinnut ovat jo siellä ja vapaasti avattavissa.
Työtapa joka hyödyntää molempia
Useimmat työkseen soittavat päätyvät suunnilleen tähän:
- Etsi sävellaji ensin korvakuulolta. Laula leposävel ja tarkista se koskettimistolta, kuten kuvataan artikkelissa näin löydät kappaleen sävellajin. Siihen menee kolmekymmentä sekuntia, ja se ankkuroi kaiken muun.
- Arvaa sointukulku. Useimmat kappaleet käyttävät jotakin yleisimmistä sointukuluista. Kirjoita arvauksesi roomalaisin numeroin säkeistölle ja kertosäkeelle.
- Aja analysaattori ja vertaa. Missä olette samaa mieltä, siirry eteenpäin. Missä olette eri mieltä, looppaa se tahti analysaattorissa, soita molemmat vaihtoehdot soittimellasi levytystä vasten ja päätä korvillasi. Joskus olet oikeassa, joskus malli; molemmat opettavat sinulle jotain.
- Yksinkertaista tai rikasta maun mukaan. Analysaattori saattaa näyttää Cmaj7:n siinä missä haluat pelkän C:n, tai pelkän G:n siinä missä levyllä on selvästi G7. Lappu on sinun; muokkaa se sellaiseksi kuin todella aiot kappaleen soittaa.
- Harjoittele aikajanan kanssa. Soita mukana sointujen vieriessä, hidasta kohtaa ja looppaa ne vaihdot joissa sormet sotkeutuvat. Ajoitus, ei sointujen nimet, saa coverin kuulostamaan oikealta.
Muutaman kuukauden jälkeen huomaat, että analysaattori vahvistaa arvauksesi yhä useammin – ja se on koko pointti. Työkalu on tehnyt tehtävänsä, kun tarvitset sitä vähemmän.
Milloin analysaattorin voi jättää kokonaan väliin
- Valmistaudut säveltapailukokeeseen tai koesoittoon, jossa sinun on kirjoitettava soinnut korvakuulolta.
- Kappale on yksinkertainen ja kuulet sen jo; itse kirjoittaminen on nopeampaa kuin mikään työkalu.
- Opettelet jazzäänenkuljetuksia, joissa nimilaput merkitsevät vähemmän kuin ne tarkat sävelet jotka pianisti valitsi, ja joissa levytys plus hidas looppi opettaa enemmän kuin mikään sointunimi.
Milloin korvakuulolta selvittämisen voi jättää väliin
- Tarvitset kolmekymmentä kappaletta hääkeikkaa varten perjantaiksi.
- Olet opettaja ja valmistelet lappuja oppilaille, ja aika kannattaa käyttää opettamiseen.
- Kappale on tyylilajissa jota et vielä kuule (tiheä jazz, monimutkainen R&B), ja tarkka luonnos vie sinut musiikin sisään nopeammin kuin iltapäivä turhautumista.
Molemmat tavat vievät samaan paikkaan: kappaleeseen jonka osaat soittaa ja lopulta korvaan joka ei tarvitse apua. Käytä nopeaa kun aika on kortilla ja hidasta kun kehittyminen on tärkeintä, ja anna niiden tarkistaa toisensa.